Paluu hoitsun hommiin

Siitä keväästä, kun valmistuin sairaanhoitajaksi, on nyt aikaa jo kahdeksan vuotta. Alan töitä olen tehnyt sairaalassa sairaanhoitajana niin päivä- kuin kolmivuorotyössäkin. Tuon kahdeksan vuoden aikana olen lisäksi opiskellut tereydenhoitajaksi ja kahteen kertaan ollut äitiyslomalla reilun vuoden pätkiä. Viimeisimmälle äitiyslomalle jäädessäni suljin sairaalan oven sillä ajatuksella, että kolmivuorotyöhön en enää ikinä palaa. Kuinkas sitten kävikään? Mille tilanne näyttää nyt hieman myöhemmin?

Viimeisin äitiyslomani loppui viime elokuussa eli reilu puoli vuotta sitten. Jo äitiysloman aikana aloin tekemään kovasti töitä sen eteen, että saisin työelämälleni täysin uuden suunnan. Olen opiskellut ravintovalmentajaksi ja opiskelen parhaillaan personal traineriksi. Lisäksi olen perustanut oman yrityksen. Ajatuksena on ollut se, että alan työllistämään ainakin osittain itse itseni. Mieluisa päivätyö terveydenhoitajana on Oulun seudulla vähän kiven takana ja kolmivuorotyö ei tosiaankaan ole tuntunut siltä omalta jutulta. Lasten jättäminen Oulun seudulle tai vastaavasti niiden roudaaminen toiselle puolelle Suomea oman työn perässä ei myöskään ole tuntunut hyvälle ratkaisulle, joten jotain on ollut täällä keksittävä. 

Olen tänä keväänä miettinyt todella paljon sitä, mistä oma työkomboni tulee muodostumaan. Käytännössä valmennushommilla ei heti alkuunsa itseä kokopäiväisesti työllistä, joten kaveriksi tarvitsee palkkatyön. Olen kovasti miettinyt, mikä tuo palkkatyö voisi olla. Kokoaikainen työ olisi liikaa ja osa-aikaisen työn etsiminen on haastavampaa. Viime viikolla sitten bongasin ilmoituksen, että entiselle työpaikalleni tarvitaan vielä kesätyöntekijöitä. Ihan sen hetken fiiliksen pohjalta päätin kysäistä, josko sinne otettaisiin minut osa-aikaiseksi työntekijäksi. Ilokseni sain kuulla, että saan kyllä kesätöitä myös osa-aikaisena. Yksi viesti ja yksi puhelu ja osa-aikainen työpaikka oli sovittu! 


Palaan siis toukokuun puolella entiseen työpaikkaani tekemään osa-aikaista työtä. Työprosentit tulevat olemaan sellaiset, että minulla jää käytännössä päivä tai pari viikosta aikaa valmennushommille ja opiskeluille! Vaikka en kolmivuorotyöstä tykkää, uskoisin selviäväni siitä paremmin, kun työ ei ole kokoaikainen. Isona etuna asiassa on se, että vuorotyöstä saan vuorolisien ansiosta osa-aikaisena samaa palkkaa kuin päivätyöstä saisi kokoaikaisena. 

Ajatus tuttuun työpaikkaan palaamisesta tuntuu nyt hyvältä! Elämässä on nyt niin paljon liikkuvia ja epävarmoja osia, että helpompi on olla hyppäämättä täysin uuteen työhön. Hyvälle tuntuu myös se, että kyseessä on kesätyö. Itsekään ei siis tarvitse nyt sen pidemmälle mitään luvata. Loppukesästä voin taas miettiä, mikä on tilanne ja miten jatkan eteenpäin.

Se, että teen 3-4 päiväistä työviikkoa ja lisäksi 1-2 päivää valmennushommia ja opiskeluita, tarkoittaa myös lastenhoidossa muutoksia. Näiden muutosten myötä lapset aloittavat täysiaikaisen päivähoidon. Vain siten minulla jää työn lisäksi oikeasti aikaa myös valmennushommiin ja opiskeluihin. Niitäkään hommia kun ei oikein voi tehdä samalla lapsia hoitaen.

Vaikka edessä on kesä, alan ihan mielelläni tekemään täysiaikaista työkokonaisuutta. Sairaanhoitajan palkka ei ole pilvissä, mutta osa-aikaisestakin kolmivuorotyöstä saa mielestäni ihan kohtalaisen korvauksen. Kohtalaisen korvauksen, jolla elelee totutulla elintasolla ihan kivasti. Lisäbonuksena tulee sitten mahdolliset oman yrityksen kautta saatavat tulot. Palkan lisäksi lisääntyvässä työmäärässä on se hyvä puoli, että pääsen oikeasti todella palaamaan arkeen. Uskoisin voivani henkisesti paremmin töissä käyvänä, kuin kotona möllöttävänä äitinä!



Onhan tämä oikeastaan todella mahtavaa: Olen siis jatkossa osa-aikainen sairaanhoitaja ja osa-aikainen yrittäjä. Olen kaivannut muutoksia työelämään ja kyllähän niitä jo tässä kombossa on! Loppukesästä on sitten uusi aika katsastaa, mille tilanne näyttää ja saanko esimerkiksi vähentää palkkatyön tunteja! 


Ps. Odotan kyllä innolla kahvihuoneen porinaa ja sitä, että pääsee taas sairaanhoitajan taitoihin kiinni. Vieläköhän kanylointineulat ja lääkeruiskut pysyvät kädessä? Entä miten jaksan todella iltatorkkuna olla iltavuorossa yli yhdeksään? Nykyisin kun siihen aikaan olen kotona jo hyvinkin yökkäri päällä! Yövuoroista sitten puhumattakaan. Näistä vuorotyön kammoista voisin kirjoitella ihan oman tekstin ja sitten seurailla kesän mittaan, miten lähtee sujumaan!




<3:lla Kaisa






Kommentit

Suositut tekstit